Sukukirja

Myllerit kokoontuivat ensimmäisen kerran yhteen Kiihtelysvaaraan heinäkuussa 1988. Kokoonkutsujina oli-vat Mauno Myller ja Eila Mononen Nurmeksesta. Toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin tuolloin Mauno Myller ja sihteeriksi Maija Myller. Varsinainen perustamiskokous pidettiin Joensuussa 22.7.1990. Seuran puheenjohta-jaksi valittiin tällöin Mauno Myller Nurmeksesta ja sihteeri-rahastonhoitajaksi Maija Myller Outokummusta. Sa-massa kokouksessa Myllerien Sukuseuran kotipaikaksi hyväksyttiin Kiihtelysvaaran kunta ja toimialueeksi koko maa. Jo tuolloin toimintansa yhdeksi tavoitteeksi Myllerien Sukuseura asetti sääntöihin pohjautuen mm. suvun juurien selvittämisen. Sukuseura hyväksyttiin yhdistysrekisteriin 20.1.1992.

Markus Takari Nummi-Pusulasta on tehnyt Myllerien sukututkimusta vuodesta 1989. Jo ennen sitä hän oli jonkin verran selvittänyt Myllerien sukuun kuuluvan vaimonsa sukua, ja sitä kautta hän joutui mukaan Myllerien sukututkimukseen ja sukukirjan tekoon.

Hän kertoo: ”Sukukirjojen laadinnassa ongelman muodostaa aina kysymys siitä, seurataanko vain miespuo-lisia jälkeläisiä. Tässä tutkimuksessa on seurattu myös tyttäriä niin laajalti, kuin se kohtuudella on ollut mah-dollista. Joku saattaa aivan oikeutetusti sanoa, että tiukempi rajaaminen olisi ollut paikallaan. Tyttärien jälkeläi-sistä huomattava osa palaa kuitenkin avioliittojen kautta uudelleen lähemmäksi Myllerien sukua, sillä pääosin varsin pienellä alueella eläneenä suvut avioituvat useampaan kertaan ristiin keskenään.”

Hän jatkaa: ”Vanhempina aikoina asiakirjojen puutteellisuus aiheuttaa useitakin henkilöiden katoamisia kir-joista. Monesta syntyneestä lapsesta ei syntymämerkinnän jälkeen löydy muuta tietoa. Pääosin uskon kirjas-sa olevien vanhojen tietojen olevan kuitenkin paikkansa pitäviä. Suurimmat puutteet ovat tuoreissa tiedoissa, joiden saaminen on pääosin ollut sukulaisten antamien tietojen varassa. Tiedoista puuttuu syntymä- ja muita aikoja ja paikkoja ja usein myös nimissä on puutteita. Se on luonnollista, sillä yleensä vain yhtä etunimeä ih-misestä käytetään. Ammatit on sukutauluihin merkitty, jos ne ovat tiedossa.

Nimien kirjoitusasuna hän kertoo käyttäneensä kulloisenkin ajan kieltä, yleensä ruotsin kieltä, jota käytettiin asiakirjoissa 1800-luvun loppupuolelle saakka. Kun asiakirjat muuttuvat suomenkielisiksi, muuttuvat myös su-kutauluihin merkityt nimet suomenkielisiksi. Sukunimet hän on pyrkinyt suomalaistamaan normaalimuotoisiksi niiden monta kertaa varsin erikoisesta kirjoitusasusta. Ongelmaksi vieraspaikkakuntalaisena hän mainitsee puutteellisen paikallistuntemuksen, joka vuosien varrella on tietenkin jonkin verran parantunut. Paikallistunte-muksen puute saattaa aiheuttaa tulkintavirheitä vanhoista asiakirjoista, kun oikeat paikannimet eivät ole luon-nostaan tiedossa.

Myllerien Sukuseura kiittää toimittaja Markus Takaria hänen suorittamastaan Myllerien sukututkimustyöstä sekä hänen osallistumisestaan Myllerien sukukirjan tekoon. Hänen työpanoksensa on ollut mittava. Kiitämme myöskin kaikkia sukutietojen kerääjiä, sukukirjan aineiston kirjoittajia sekä taloudellisesti kirjahankettamme tukeneita.

Sukukirjan ensimmäiset kappaleet luovutetaan seuraaville henkilöille kiitoksena heidän ansioistaan suku-seuran toiminnassa: Mauno Myller, Markus Takari, Maija Myller ja Esko Myller. Samalla kutsumme Myllerien Sukuseuran kunniajäseniksi sukuseuran puheenjohtajana 11 vuotta toimineen ja sukuseuran alullepanijan Mau-no Myllerin sekä sukututkijan ja sukukirjan tekijän Markus Takarin.

Kiihtelysvaarassa 24. toukokuuta 1999
Myllerien Sukuseura ry
Puheenjohtaja Mauno Myller